Die vier letzten Lieder, Opus 125 - Richard Straussin koskettavat ja nostalgiset laulut ovat ikuista rakkautta ja kuoleman katseen edessä olevaa rauhaa täynnä.
Richard Straussin “Die vier letzten Lieder” (Neljä viimeistä laulua), Op. 125, on säveltäjän viimeinen suuri teos ja yksi kauneimmista ja koskettavimmista klassisen musiikin sävellyksistä. Se on sarja neljästä laulusta sopraanolle ja orkesterille, jotka Strauss sävelsi vuosina 1948-1949. Teoksen sanat on kirjoittanut eri runoilijat:
- “Frühling” (Kevät): Tekijä Hermann Hesse
- “September” (Syyskuu): Tekijä Joseph von Eichendorff
- “Beim Schlafengehen” (Löylyyn mennessä): Tekijä Matthias Claudius
- “Das Lied der Abschied” (Hyvästien laulu): Tekijä Ludwig Tieck
Straussin “Die vier letzten Lieder” on sekä intiimi että grandioosi. Se kuvaa ajatuksia rakkautta, ikääntymisestä, kuolemasta ja ikuisesta rauhasta. Musiikki on täynnä melankoliaa ja nostalgiaa, mutta myös lohtua ja rauhaa.
Richard Straussin elämä ja ura:
Richard Strauss (1864-1949) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä saksalaisista säveltäjistä. Hän oli tunnettu orkestraatiotaidoistaan, melodisista lauluistaan ja vahvoista draamallisista teoksistaan. Straussin musiikki on usein nähty romanttisena ja myöhäisromanttisena, mutta se sisältää myös vaikutteita impressionismista ja ekspressionismista.
Strauss syntyi Münchenissä ja aloitti uransa kapellimestarina. Hän sai pian menestystä oopperoillaan, kuten “Salome” (1905), “Elektra” (1909) ja “Der Rosenkavalier” (1911). Straussin myöhemmät teokset ovat usein filosofisempia ja pohtivampia.
“Die vier letzten Lieder” – musiikillinen analyysi:
Straussin “Die vier letzten Lieder” on erinomainen esimerkki säveltäjän myöhemmästä tyylistä. Teoksessa yhdistyvät kauneus, melankolia ja syvällisyys. Strauss käytti teoksessaan uusia orkesteriointitekniikoita ja loi orkestrointilla ainutlaatuisen tunnelman jokaiselle laululle.
| Laulu | Teksti | Tunnetila | Musiikki |
|---|---|---|---|
| Frühling (Kevät) | Hermann Hesse | Toivo, uudelleen syntyminen | Tempo on reipasta, melodia on iloinen |
| September (Syyskuu) | Joseph von Eichendorff | Nostalgia, ikääntymisen katkeruus | Musiikki on rauhallista ja surmellista |
| Beim Schlafengehen (Löylyyn mennessä) | Matthias Claudius | Rauha, lepo | Melodia on rauhoittava ja yksinkertainen |
| Das Lied der Abschied (Hyvästien laulu) | Ludwig Tieck | Kuolema, ikuinen rauha | Musiikki on grandioosi, kuoro liittyy mukaan teokseen |
Straussin “Die vier letzten Lieder” - tulkinnat:
“Die vier letzten Lieder” on suosittu konserttiohjelmistossa ja sitä ovat esittäneet monet maailman parhaista sopraanoista. Yksi tunnetuimmista levytyksistä on Elisabeth Schwarzkopfin vuonna 1960 tekemä versio.
Kuunnella ja kokea:
“Die vier letzten Lieder” on teos, joka vaatii kuuntelijalta keskittymistä ja herkkyyttä. Kun kuuntelet teosta, anna itsesi uppua Straussin musiikkiin ja anna tekstien sanojen kuljettaa sinut ajatusten virtaan. Teoksen voima perustuu sen kykyyn viestiä syviä tunteita ja ajatuksia kauniilla melodioilla ja harmonioilla.
Straussin “Die vier letzten Lieder” on ikimuistoinen teos, joka osoittaa säveltäjän taidon luoda musiikkia, joka koskettaa sielua syvältä.